Pelottaa, minkä sille mahtaa

Kuva: Pixabay 

Maailmalla on ollut aina epävakautta, sotia, konflikteja ja luonnon katastrofeja, mutta Pohjois-Euroopassa elimme melko tasaisesti pitkään. COVID-19-pandemia järkytti turvallisuuden tunnetta, muutti tapojamme ja tuttujen asioiden aikatauluja sekä aiheutti sairauden myötä ahdistusta, kärsimystä ja kuolemia. On myös todettu, että viruksen aiheuttamat pitkäaikaisvaikutukset voivat jatkua vuosia ja vaikuttavat sairastuneen toimintakykyyn huomattavan paljon. Lähipäivinä tulee kolme vuotta kuluneeksi Venäjän aloittaman sodan alusta Ukrainassa ja myös sen vaikutukset ovat olleet laajat ja inhimillinen kärsimys mittaamattoman suurta. 

Emme pääse muuta kuin ehkä ajatuksissamme karkuun mitään konflikteja tai katastrofeja, joita maailmalla on menossa. Vaikka tapahtumat Israelissa ja Gazassa, Kongossa, Los Angelesissa tai Etelä-Koreassa tuntuvat kaukaisilta, maapallo on liian pieni ja yhteydet vahvat, jotta voisimme olla välittämättä. Ainakin talous kärsii aina, vaikka ei ehkä kaikkein rikkaimpien silloinkaan. Uutiset vyöryvät kaikista sovelluksista ja laitteista eteemme ja ne pelottavat monia meistä. Emme myöskään pääse karkuun tosiasiaa, että ilmastonmuutos on viemässä elämää maapallolla monella tavalla tuntemattomaan suuntaan. Pelon aiheuttajan ei kuitenkaan tarvitse olla iso ja maailmaa mullistava asia. Ihmisellä voi olla lukemattomia erilaisia enemmän ja vähemmän perinnöllisiä ja opittuja tai ilman ilmiselvää selitystä tai syytä syntyvää pelkoa, fobiaa, kammoa tai ahdistusta aiheuttavaa asiaa. Pelkoa pitää kunnioittaa, toisen puolesta sitä ei voi arvottaa tai mitata. Apua pelkoihin saa itsehoito-ohjelmista sekä asiaan perehtyneiden tahojen kanssa keskustelusta ja harjoituksista. Teorioita pelkoihin liittyen on paljon, mutta ainakin pelot ovat olleet aina elämää suojelevia, ja siksi tunnemme niitä niin voimakkaasti.

Tieto voi lisätä tuskaa (entisestään), mutta myös helpottaa ja auttaa suhtautumaan asioihin. Siksi suosittelen  toimittaja Anna Tommolan kirjaa "Pelon voima" (Otava Kirjapaino, 2023). Hän käy läpi pelon eri osia, syntyä ja voimaa neurotieteen, psykologian, historian ja sosiologian näkökulmista. Hyvin ajankohtaisena aiheena kirjassa on myös ikiaikainen keino käyttää pelkoa ihmisten hallitsemiseen, mielipiteiden muokkaamiseen ja vallan haalimiseen. On myös ihmisiä, joita pelko ei tunnu hetkauttavan. Tommola kuvaa myös pelon tarpeellisuutta ja millaista on jos pelkoa ei tunne ollenkaan. Onko se rohkeutta vai jotain muuta? 

Ihmiset, jotka ainakin antavat ymmärtää, ettei maailman meno heitä häiritse ja jatkavat elämäänsä entiseen tapaan, voivat perustella sitä niin, että koska mikään ei ole omassa elämässä muuttunut, miksi murehtia? Voi tietysti miettiä, kuinka kauan enää kaikki pysyy ennallaan tai onko muutos niin hidasta, ettei sitä helposti huomaa. Epävakaat ajat yhdistettynä nopeaan nettiin tarjoavat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ihmisten hyväksikäyttöön, väärän tiedon levittämiseen ja epäluottamuksen kasvattamiseen muita kohtaan. Kuinka pitkään sitä pystyy vastustamaan? Jos vastineeksi tuntuu saavan edes jonkinlaisen selityksen, miksi kaikki tuntuu menevän kovaa vauhtia pieleen omassa elämässä tai maailmassa, ehkä se tuntuu hyvältä ja vähentää pelkoa. Pelko onkin monessa yllättävässäkin asiassa motivaationa, ehkä se ohjaa enemmän meitä kuin arvaammekaan.