Valoa sekä päivänsäteille että menninkäisille
Toivottu ja odotettu kevät on koittanut, ja myös niille, jotka eivät niin välittäisi. Matalalla ja vain hetken aikaa päivisin näyttäytyvä talviaurinko on vaihtunut päivä päivältä voimistuvaan ja joka paikkaan ulottuvaan paisteeseen. Aurinko lämmittää jo selvästi ja pilvisenäkin päivänä valoisa aika on pidempi. Kuten monen muunkin asian kohdalla, meitä on moneksi suhteessa valoon. Saattaa tulla into touhuilla ja toimia, mutta valon paljastamat pölyt ja ikkunatahrat voivat myös tuntua ylivoimaisilta kaiken muun keskellä.
Valosta riittää puhetta ympäri vuoden, siitä kuinka se lisääntyy ja kuinka se vähenee ja jotkut saattavat tunnustautua eri vuodenaikojen kannattajiksi. Siihen voi vaikuttaa valon lisäksi myös lämpötila ja tavallisimmat sääolot, mutta juuri valon muutoksiin meidät on ohjelmoitu reagoimaan. Valo vaikuttaa etenkin aivojen välittäjäaineisiin serotoniinin ja melatoniinin ja niiden kautta muihin mielialaa muokkaaviin järjestelmiin, kuten hormonieritykseen. Vähenevä voi aiheuttaa syksyllä alakuloisuutta. Jos taas oma kokemus keväällä valon lisääntymisestä ei tunnu yhtään samalta kuin se, miten ympäristö ja muut ihmiset virkistyvät, alakuloisuus ja jopa masentunut olo voivat vallata mielen. Toiset ihmiset seuraavat innolla kevään etenemistä ja tekevät suunnitelmia, mutta toisilla arjen pyörittämiseen väsymyksen ja alakulon kanssa menee kaikki voimat. Unet voivat häiriintyä ja unimäärä lyhentyä, kun lisääntyvä valoisuus herättää aiemmin ja valvottaa myöhempään. Väsymys lisääntyy, voimia ei tunnu vain riittävän ja mieliala laskee.
Valolla on paljon voimaa. Vaikka emme olisi selkeästi auringonvalosta eläviä päivänsäteitä tai sitä kammoksuvia ja yötä rakastavia menninkäisiä, jollekin kohdalle asteikkoa saatamme tuntea kuuluvamme, ja vain harvoilla valon määrän vaihtelut eivät tunnu missään. Keinovalossa enimmäkseen oleilijat tarvitsevat myös vaihtelua, ja nykytekniikka antaakin paljon mahdollisuuksia valon määrän säätelyyn. Aivovammaliiton jutussa (https://aivovammaliitto.fi/kevaan-lisaantyva-valon-maara/) neuropsykologi Jaana Sarajuuri listaa neuvoja, joilla itse voi vaikuttaa tilanteeseen valon lisääntyessä. Ohjeet on laadittu etenkin aivomamman saaneita varten, mutta kaikki, joilla valo tuntuu vaikuttavan oloon ja mielialaan, voivat näitä kokeilla: unirytmin säilyttäminen, nukkumaan menoajasta kiinnipitäminen, liikunta ja sosiaalinen aktiivisuus sekä valon vähentäminen pimennysverhoin ja muilla keinoin kotona.
Omaan oloonsa voi vaikuttaa myös hankkimalla tietoa valon määrän merkityksestä aivojen toimintaan ja sitä kautta toimintakykyyn ja mielialaan. Se auttaa omien mielialan muutosten ja niiden vaikutusten havainnoimisessa, lisää ymmärrystä itseä ja muita kohtaan sekä tekee tilanteesta paremmin hallittavissa olevan tuntuisen. Omien rajojen puitteissa asiaan voi koittaa vaikuttaa, ja jotkut voivat matkustaa tai muuttaa valon perässä tai sitä kohti. Paikallaan pysyvillekin tulevaisuuteen katsomisessa auttaa tieto siitä, että samalla tavalla kuin kohtaamme valon keväällä, se myös aina hetkeksi meidän pimeyteen syksyllä jättää.
