Varokaa heikkoja jäitä
Helmi-maaliskuussa on monella talviloman vietto käsillä, ja suunnitelmia on saatettu tehdä jo pitkään, pitäisi tehdä talvisia juttuja. Talouskurjimuksessa niin valtion kuin yksilöidenkin tasolla raha ikävä kyllä sanelee rajat, mutta ainakin toistaiseksi myös useimmilla haja-asutusalueilla riittää kuntien tahtoa tai edes talkooväkeä pitämään ladut auki ja luisteluun jäät kunnossa. Välineiden kierto on tehokasta someryhmissä, toreilla ja sukulaisten kesken. Luonnossa voi retkeillä lähelläkin ja hyviä vinkkejä ulkoiluun saa esimerkiksi Suomen Ladun sivustolta (https://www.suomenlatu.fi/).
Mutta jos liian lämpimät kelit eivät ole ehtineet talviharrastuksia häiritä jo aiemmin, niin nyt talvi tuntuu sulavan käsiin. Hiihtäminen kansalaistaitona täytyisi osata, mutta lumi on vähissä monella paikkakunnalla tai parinkin sulamis-jäätymis vaihtelun jälkeen latujen teko ei vain onnistu. Luistelu on hauskaa ja vauhdikasta, kunhan jäätä olisi. Laskettelu vaatii jo enemmän vaivaa, mutta on monen tärkeä harrastus. Ja onhan ne maisemat komeita sieltä ylhäältä katsella, kun lunta on edes rinteissä.
Tänä talvena moni on tuonut keskusteluissa niin yksityisesti kuin julkisestikin ilmi huolen talvien lyhenemisestä ja lämpenemisestä. Vaihtelua keleissä on ollut aina, mutta suuri kuva on vääjäämättömästi huonontunut. Ennen oli talvet kylmiä ja lumipenkat korkeita, kuten moni meistä muistelee ja talvi tuntui kestävän pitkään. Samoja kokemuksia omat lapsemme eivät tule saamaan, kun kuravaatteissa joudutaan olemaan koko talvi jollain paikkakunnilla. Ainakin talvisten maisemien perässä joutuu matkustamaan.
Ilmastonmuutos aiheuttaa ihmisissä monenlaisia tunteita ja niiden käsittelyn tarpeeseen on jo havahduttu maailmalla, myös Suomessa keskustelua alkaa olla jo. Ylen jutussa nyt helmikuussa (https://yle.fi/a/74-20143484) psykologi Juni Sinkkonen puhuu esimerkiksi maiseman muuttumisen aiheuttamasta järkytyksestä ja surusta, ja toteaa ettei huoli luonnosta ja ilmastosta ole vain aktivistien asia. Ja kun kaikella on vastavoima, niin on myös äänekäs ja vaikutusvaltainen joukko ilmastonmuutoksen kieltäjiä. Heidän levittämänsä väärä tieto hämmentää ja sanoista ja teoista välittyvä välinpitämättömyyden vaikutelma aiheuttaa omanlaistaan tuskaa ja epätoivon tunnetta.
Näitä ja kaikkia muitakin tunteita voi käsitellä tarkastelemalla niitä itse tai keskustelemalla asiantuntijoiden kanssa. Tunteet voi ohjata myös toimintaan, ja esimerkiksi Sitran sivuilla on isompia ja pienempiä keinoja vaikuttaa (https://www.sitra.fi/hankkeet/100-fiksua-arjen-tekoa/#100-fiksua-arjen-tekoa).
Asioiden hyväksi tehdyt pienetkin teot auttavat ja ovat merkityksellisiä, niistä voi poimia omaan elämään sopivat ja ehkä tavat tarttuvat muihinkin. Toivo on vahva tunne sekin!
