Yhtä matkaa

Lapsena tuli kysyttyä kavereilta, että mennäänkö yhtä matkaa? Kylätiellä maamerkkejä olivat postilaatikot ja liikennemerkit, joiden kohdalle mentiin yhdessä ja josta tiet sitten hetkeksi erosivat. Liikenne oli hiljaista, ihmisiä vähän ja taloista näkyi toisiinsa. Pimeälläkään ei ainakaan kukaan tunnustanut, että olisi pelottanut, vaikka ei ollut minkäänlaisia puhelimia mukana, koska veivattavasta lankapuhelimesta ei mukaan otettavaksi ollut. Aina oli mukavampi mennä yhdessä, se tuntui itsestään selvältä, mutta miten se pikkuhiljaa onkin unohtunut?

Yksinäisyydestä kärsitään paljon, vaikka ihmisiä on enemmän kuin koskaan ja erilaisia keinoja saman mieleisten ihmisten tavoittamiseen keksitään koko ajan lisää. Yhteyttä voi pitää toiselle puolelle maailmaa ja syvemmätkin suhteet voivat onnistua myös etänä. Ehkä yksilöllisyyden korostamisessa mentiin vähän yli äyräiden, ja nyt aalto on tasaantumassa. Yhdessä tekeminen saa taas enemmän huomiota. Ylipäätään kokonaan yksin eläminen on hyvin vaikeaa, ja jonkinlaista yhteyttä edes yhteiskunnan palveluihin on kaikkien pidettävä. Vuorovaikutusta voi olla myös eläinten kanssa, mutta se on toinen tarina. Jokainen tarvitsee joskus apua tai toisia ihmisiä edes hetken aikaa.

Pitkän erossa olon jälkeen, jota jouduimme kaikki harjoittelemaan covid-pandemian aikana, tai muistakin syistä joskus muiden kanssa oleminen voi tuntua hankalalta. Mutta se ei ole muuta kuin juuri sitä olemista. Vuorovaikutus on monimutkainen tapahtuma, mutta sen ajatteleminen liikaa voi tuoda tilanteeseen turhia paineita. Silloin voi aloittaa muutaman sanan tai vaikka ystävällisen eleen vaihtamisesta arkipäiväisessä tilanteessa. Kun tarkkailemme itseämme niin on hyvä muistaa, että usein miten olemme myös hyvin herkkiä huomaamaan toistemme tunteita ja tolkulliset ihmiset myös suhtautuvat toisiinsa ymmärtäväisesti. 

Jos puhuu vahingossa mitä sattuu tai tilanne ei mene niin sujuvasti, kuin olisi toivonut, sitä voi tarkastella jälkeenpäin jo ehkä huumorinkin kanssa ja todeta, että tällä kertaa ei vain mennyt niin kuin Strömsössä. Tai nolosta tilanteesta voi keskustella jonkun toisen kanssa, ja sen jälkeen todeta ettei maailma siihen kaatunutkaan. Suuremmaksi osaksi ihmisten kanssa oleminen antaa enemmän kuin ottaa, ja muiden ihmisten parissa oloa voi säädellä oman tahdon mukaisesti. Välillä omat polut voivat kohdata muiden kanssa.